Kouristeleva koira, koira sai punkkilääkettä ja kuoli parin viikon päästä, outoja käytösoireita punkkilääkityksen jälkeen… Jokainen koiranomistaja on kuullut kauhukertomuksia punkkilääkkeisiin liittyen. Ovatko punkkilääkkeet lääkeyhtiöiden jättibisnes koirien turvallisuuden kustannuksella? Miksi punkeilta ylipäänsä pitäisi suojautua? Voiko tiineelle tai imettävälle koiralle antaa loishäätövalmisteen?
Pureutuakseni tähän tunteita herättävään aiheeseen koostin juttuun faktatietoa punkeista ja punkkivälitteisistä taudeista, punkkien torjuntakeinoista sekä lääkkeiden lakisääteisestä valvonnasta ja haittavaikutusseurannasta. Lopuksi käyn läpi kaikki markkinoilla olevat ulkoloisten häätöön tarkoitetut lääkevalmisteet esitellen niiden erityispiirteitä. Toivottavasti kirjoitus tuo työkaluja päätöksentekoon siitä, onko oma koira tarpeen lääkitä, ja jos on, mikä keino tai valmiste olisi siihen sopiva. Toki lääkkeistä ja lääkitystarpeesta kannattaa aina keskustella myös oman eläinlääkärin kanssa. Käytän artikkelissa puutiaisten kansankielistä nimeä punkki, jolla kuitenkin tarkoitan nimenomaan Suomessa esiintyviä puutiaislajeja.
Mitä vaaraa punkeista on?
Suomessa tiedetään vakiintuneesti esiintyvän kaksi puutiaislajia: tavallinen puutiainen (Ixodes ricinus) ja taigapunkki eli Siperian puutiainen (Ixodes persulcatus). Molemmilla lajeilla on samat isäntäeläimet, luonnonvaraiset nisäkkäät ja linnut sekä lemmikki- ja kotieläimet. Ixodes-suvun puutiaiset ovat runsastuneet voimakkaasti Suomessa ja muualla Euroopassa. Syyksi tähän arvellaan globaalin ilmastonmuutoksen vaikutusta joko suoraan puutiaisiin ja/tai niiden isäntäeläimiin. Punkit voivat levittää monia ikäviä sairauksia. Borrelia-suvun bakteerien aiheuttama borrelioosi ja TBE-viruksen aiheuttama puutiaisaivotulehdus lienevät ne tutuimmat monille. Lista suomalaisten punkkien välittämistä taudinaiheuttajista on kuitenkin pidempi: Anaplasma phagocytophilum -bakteeri, babesia-alkueläin, jänisruttoa aiheuttava Francisella tularensis -bakteeri sekä ehrlichia- ja riketsiabakteerit ovat kaikki potentiaalisia saamisia punkinpuremasta. Toistaiseksi näiden taudinaiheuttajien esiintyvyydestä suomalaisissa punkeissa on tehty vain muutamia tutkimuksia, eli tieto on puutteellista.
Kaikki edellä luetellut taudinaiheuttajat voivat tarttua vektoreiden eli mikrobitautien siirtäjien, kuten punkkien, välityksellä eläimiin sekä ihmisiin. Sekä eläimiin että ihmisiin tarttuvia tauteja kutsutaan zoonooseiksi. Tautien vakavuus vaihtelee lajista riippuen – esimerkiksi puutiaisaivotulehdus on koirilla erittäin harvinainen ja borreliatartunta useimmiten oireeton. Ihmisillä molemmat taudit aiheuttavat useita vakavia tautimuotoja vuosittain. Sekä borrelioosi että puutiaisaivokuume voivat joskus olla myös koirille kohtalokkaita ja aiheuttaa monia ikäviä oireita, esimerkiksi borrelioosi munuais- ja sydänvaurioita ja puutiaisaivotulehdus hermo-lihasoireita.
Anaplasmoosia ja babesioosia esiintyy runsaasti koirilla, ihmisillä vähemmän. Koirien anaplasmoosin oireena on usein kuumetta ja väsymystä, verinäytteessä nähdään verihiutalekato. Babesia taas aiheuttaa usein yleistyneen tulehdusreaktion sekä anemian punasolujen tuhoutumisen seurauksena. Virtsa voi värjäytyä tummaksi. Koirilla babesiatartunta johtaa herkästi IMHAn (Immune Mediated Hemolytic Anemia) kehittymiseen. Suomessa on tiedossa yksi punkin puremasta tarttuneen babesioosin aiheuttama kuolemantapaus ihmisellä vuodelta 2004. Kuolleelta henkilöltä oli aiemmin poistettu perna, eli hänellä oli alttius vakavaan taudinkuvaan.
Jänisrutto on koirilla harvinainen. Suomessa ihmisillä todetaan 50–100 tapausta vuosittain. Jänisrutto aiheuttaa kuumetaudin sekä koirille että ihmisille. Ehrlichia-bakteerien aiheuttama ehrlichioosi oireilee sekin kuumetautina ja niveloireina, lisäksi verihiutalekato voi aiheuttaa verenvuotoja. Suomessa todennäköisesti esiintyvien riketsioiden ei tiedetä olevan koirille patogeenisiä.
Eri punkkivälitteisten sairauksien diagnoosia hankaloittavat ja niiden todennäköistä alidiagnosointia selittävät usein samankaltaiset oirekuvat. Kaikkia edellä mainittuja sairauksia puutiaisaivotulehdusta lukuun ottamatta hoidetaan antibiootein, joskus kuurit ovat erittäin pitkiä.
Punkkivälitteisistä taudinaiheuttajista puutiaisaivotulehdusvirus on ainoa, joka voi tarttua pelkän pureman välityksellä eli heti, kun punkki kiinnittyy ihoon. Muut taudinaiheuttajat vaativat punkilta nykykäsityksen mukaan vähintään 24 tunnin kiinnittymisajan siirtyäkseen eteenpäin punkin ruokaillessa veriaterialla. Mitä pidempään punkki on kiinnittyneenä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä punkin mahdollisesti kantama taudinaiheuttaja siis siirtyy eläimeen tai ihmiseen. Ihminen voi suojautua puutiaisaivotulehdusta vastaan rokottautumalla. Koirille ei ole olemassa puutiaisaivotulehdusrokotetta. Koirille sen sijaan on rokote borrelioosia vastaan. Rokote estää borrelia-bakteerin siirtymisen koiraan. Rokotteen tehoa ei ole pystytty luotettavasti osoittamaan.
Missä punkkeja on ja kantavatko kaikki punkit sairauksia?
Viimeisen noin 60 vuoden aikana punkkien esiintymisalue on laajentunut 200–300 km pohjoiseen ja uusia paikallisia populaatiota on syntynyt, erityisesti Perämeren rannikolle. Suomi-neidon kaulan alapuolelta punkkeja voi siis käytännössä saada mistä vain. Runsaimmat esiintymät ovat rannikoilla ja Järvi-Suomen alueella. Puutiaiset viihtyvät heinikoissa, pensaikoissa, puistoissa, puutarhoissa ja metsissä aluskasvillisuuden seassa paikoissa, joissa on riittävästi lämpöä ja kosteutta. Punkkikausi alkaa, kun vuorokauden keskilämpö on 5°C ja päättyy vasta talvipakkasiin eli on Suomessakin huomattavan pitkä.
Vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa (Laaksonen ym.) tutkittiin yli 3000 eri puolilta Suomea kerättyä punkkia yleisimpien taudinaiheuttajien varalta. Noin 30% punkeista kantoi jotakin taudinaiheuttajaa, ja näistä 2% useampaa kuin yhtä taudinaiheuttajaa. Suuri osa punkeista ei siis kantanut mitään taudinaiheuttajaa.
Miten punkeilta ja niiden kantamilta taudeilta voi suojautua, tepsiikö valkosipuli?
Ihminen suojautuu punkeilta parhaiten välttämällä liikkumista niiden suosimilla alueilla, käyttämällä pitkälahkeisia vaatteita ja tekemällä päivittäin huolellisen punkkitarkastuksen. Jos iholta löytyy kiinnittynyt punkki, se tulee poistaa välittömästi. Punkkiin tartutaan kiinni mahdollisimman läheltä ihoa ja se irrotetaan vetämällä rauhallisesti suoraan poispäin ihosta. Punkkilasso tai kapeakärkiset punkkipihdit ovat yleensä paras apuväline irrotukseen.
Koiraa ei usein voi estää menemästä heinikkoon eikä koiria voi suojata vaatetuksella kuonosta hännänpäähän. Punkkitarkastus onkin ehdottoman tärkeä osa myös koiran suojaamista. Yleisimmin
punkit löytyvät koiran päästä, korvien seudulta, rinnasta tai eturaajoista. Kuitenkin esimerkiksi sheltistä jokaista punkkia voi olla mahdoton huomata tiheän turkin takia, vaikka olisi kuinka huolellinen. Siksi on usein perusteltua käyttää muutakin apukeinoa koiran punkkitartuntojen ja punkkivälitteisten tautien ennaltaehkäisyyn. On myös hyvä tiedostaa, että koira kasvattaa ihmistenkin punkkitartunnan riskiä keräillessään punkkeja ulkoa turkkiinsa ja kantaessaan ne sisälle kotiin.
Punkkien torjuntaan käytetään lääkeaineita, luontaistuotteita, ultraääntä sekä erilaisia asusteita, joissa on hyönteisiä karkottavia ja/tai tappavia ainesosia. Eniten tutkittua ja siten luotettavaa tietoa löytyy lääkeaineista. Siksi keskityn lähinnä lääkeaineisiin ja niiden valikoiman esittelyyn. Lääkeaineiden hyödyistä ja haittapuolista kerron tarkemmin jutun loppupuolella, alla lyhyesti listattuna muiden torjuntakeinojen hyviä ja huonoja puolia.
Luontaistuotteita ei valvota samalla tavalla kuin lääkeaineita. Luontaistuotteiden tehoa ei ole tarvinnut näyttää toteen eikä turvallisuudesta ole yleensä tutkittua tietoa. Luontaistuotteet voivat vaikuttaa lääkeaineiden metaboliaan muuttaen niiden tehoa tai vaikutustapaa, mikä voi aiheuttaa yllättäviä terveysriskejä. Luontaistuotteiden hyvä puoli on, että ne ovat ympäristöystävällisiä. Etenkin valkosipuli yhdistetään monessa lähteessä punkkeja karkottavaksi aineeksi. Punkkeja karkottavasta tehosta ei kuitenkaan löydy vahvaa tutkimusnäyttöä. Lisäksi valkosipuli aiheuttaa koirille isoina annoksina nautittuna punasolujen hajoamista. Valkosipulia ei siis edes saa antaa koirille.
Viime vuosina markkinoille on tullut yhä enemmän erilaisia ultraääneen perustuvia karkottimia. Ultraääni häiritsee hyönteisiä ja niveljalkaisia ja näin karkottaa niitä. Tuotteiden teho on kyseenalainen. Löysin tutkimuksen (Cuteri 2016), johon moni tuote viittaa todisteena ultraäänen tehosta hyönteisten ja niveljalkaisten karkottamiseen. Tutkimuksen tuloksena oli, että ultraäänikarkottimen käyttö auttaa ainoastaan säilyttämään ulkoloisten määrän ennallaan ja joillain yksilöillä mahdollisesti vähentämään ulkoloisten määrää. Tutkimuksen tutkimusasetelma ei herätä luottamusta ja tutkimuksen otoskoko on pieni, joten käytännössä tuloksesta ei voi päätellä mitään. Useimpien ultraäänikarkotinmerkkien pakkauksista löytyykin maininta, että alueilla, joilla esiintyy runsaasti punkkeja, on suositeltavaa käyttää myös muita karkottimia parhaimman suojan varmistamiseksi. Lisäksi tuotteista herää kysymys, kuuleeko koira laitteen lähettämän ultraäänen ja mahdollisesti häiriintyy siitä? Ainakaan netin tuotekuvauksista en löytänyt laitteen lähettämiä äänitaajuuksia, mistä asian olisi voinut tarkastaa.
Keinovalikoimasta löytyy myös erilaisia asusteita. Esimerkiksi Insect Shield® -tuotemerkin tuotteisiin on käytetty patentoitua permetriiniliuosta, joka on sitoutunut kankaan kuituihin. Valmistajan sivuilla luvataan tuotteen kestävän vähintään 70 pesua. Permetriiniä sisältävät asusteet ovat kyseenalaisia, sillä permetriini on pitkään ympäristössä säilyvä hyönteismyrkky, joka on erityisen haitallista vesieliöille. Tuotteen kotimaa on USA, jossa turvallisuusmääräykset eivät ole yhtä tiukkoja kuin esimerkiksi Suomessa. Lisäksi permetriini on myrkyllistä kissoille, joten kissatalouksiin tuotteita ei kannata ostaa.
Repeltec-kankaisiin on myös kiinnitetty hyönteissuojakäsittely. Repeltecissä vaikuttava aine on synteettinen aminohappo, joka vaikuttaa hyönteisten hajuaistiin. Repeltec on vaaratonta ympäristölle ja eläimille. Tuotteen toimivuudesta on luotettavaa näyttöä, mutta tuote suojaa lähinnä sitä kohtaa, minkä se peittää. Varmasti testaamisen arvoista voisi olla suojata koiran rinta, johon punkit usein tarttuvat, Repeltec-tuotteella, esimerkiksi huivilla. Tämä ei estä koiran punkkeja kiinnittymästä muualle vartaloon, mutta voisi vähentää turkkiin tulevien punkkien kokonaismäärää. Repeltec-paidalla suoja-alue on kattavampi, mutta vaate voi olla kesällä liian kuuma.
Suomessa myydään sisäkäyttöön tarkoitettua Bio Kill -hyönteismyrkkyä, joka sisältää permetriiniä. Jotkut luonnossa liikkujat suojautuvat hyönteisiltä ruiskuttamalla ainetta vaatteisiinsa. Suomessa valmiste on kuitenkin hyväksytty ainoastaan sisätiloissa käytettäväksi. Valmisteen käyttöturvallisuustiedotteessa varoitetaan aineen olevan erittäin myrkyllistä vesieliöille ja aiheuttavan niille pitkäaikaisia haittavaikutuksia, lisäksi varoitetaan kemikaalin joutumisesta silmille, iholle tai vaatteisiin.
Ovatko ulkoloislääkkeet myrkkyjä? Voiko sheltille antaa ulkoloislääkkeitä?
Usein kuulee ihmisten käyttävän ulkoloislääkkeistä sanaa myrkky. ”Annos tekee myrkyn” kuuluu vanha sanonta ja pätee myös ulkoloislääkeaineisiin. Oikealla annostuksella lääke ei ole myrkky koiralle, puutiaiselle ja hyönteisille toki on. Useimpien ulkoloislääkkeiden vaikutus perustuu siihen, että ne lamaavat hyönteisen hermoston toimintaa.
Erityisesti collie-sukuisilla paimenkoirilla esiintyy P-glykoproteiinia koodaavan MDR1-geenin mutaatioita. Tällöin P-glykoproteiinisubstraattia voi päästä aivoihin veri-aivoesteen yli. Seurauksena on myrkytystila ja mahdollisesti kouristuksia. Kaikki tässä jutussa esitellyt lääkevalmisteet ovat turvallisia myös MDR1-geenin mutaation omaaville koirille, sillä valmisteet eivät sisällä tehoaineinaan P-glykoproteiinin substraatteja.
Lääkeaineet voivat aina aiheuttaa haittavaikutuksia. Suurin osa ulkoloiskarkotteiden koirille aiheuttamista haittavaikutuksista on harvinaisia (1–10 koiraa kymmenestä tuhannesta) tai erittäin harvinaisia (alle yksi koira kymmenestä tuhannesta). Fimean julkaiseman Sic!-lääketietolehden numerosta 3/2020 käy ilmi, että esimerkiksi vuonna 2019 koirien loislääkkeistä tehtiin 76 haittavaikutusilmoitusta (tässä luvussa mukana myös sisäloisten häätöön tarkoitetut valmisteet). Näistä 45 luokiteltiin vakaviksi. Raportoituja oireita olivat muun muassa kouristelu, halvausoireet, hoipertelu, voimattomuus, hengitysvaikeus ja paikallisreaktiot iholla. Kuolemantapauksia ei raportoitu. Täytyy muistaa suhteuttaa ilmoitusten lukumäärä lääkkeiden valtaviin käyttömääriin: Suomessa on noin 700 000 koiraa. Jos hypoteettisesti ajatellaan, että jokainen niitä sai keskimäärin yhden sisäloiskuurin (toiset eivät ollenkaan, toiset taas useampia) ja vaikka ainoastaan puolelle näistä koirista olisi lisäksi annettu ulkolois-/punkkilääkitys ja vain yksi sellainen, puhutaan yli miljoonasta käyttöannoksesta vuoden aikana. Todellisuudessa määrä on todennäköisesti merkittävästi suurempi.
Miten lääkkeiden turvallisuutta valvotaan? Miksi lääkkeillä on niin paljon haittavaikutuksia?
Lääkkeitä määrätään aina hyöty-riski-arvion perusteella: lääkkeen mahdollisten haittavaikutusten arvioidaan olevan pienempiä kuin sillä hoidettavan sairauden haitallisten vaikutusten. Lääkkeiden haittavaikutusseurannasta ja turvallisuudesta kysyin Fimeassa työskentelevältä eläinlääkäriltä, Jonna Kumpulaiselta. Lisäksi kommentteja aiheesta antoi MSD:n asiantuntijaeläinlääkäri Paula Kinnunen.
Kumpulainen valottaa lääkeaineiden tiukkaa valvontaa, joka alkaa jo ennen lääkkeen tuomista markkinoille. Hän kertoo, että valmisteen myyntiluvan myöntämisen edellytyksenä on positiivinen hyöty-riski-arvio eli valmisteen hyötyjen tulee olla suuremmat kuin mahdollisten haittojen riskin. Tätä hyöty-riski-suhdetta arvioidaan valmisteen koko elinkaaren läpi turvallisuusseurannassa. Kumpulaisen kertoo, että kaikkien myyntiluvallisten eläinlääkevalmisteiden valmisteyhteenvedossa ja pakkausselosteessa mainitaan valmisteen tunnetut haitat. Nämä haitat ovat niitä, jotka ovat tulleet esille ennen myyntilupaa tehdyissä tutkimuksissa tai joita on raportoitu markkinoille tulon jälkeen haittavaikutusseurannassa.
Kumpulainen avaa haittavaikutusseurantaa tarkemmin. Haittavaikutusseuranta on lakisääteistä ja jatkuvaa. Seuranta perustuu pääasiassa ns. spontaaneihin haittavaikutusilmoituksiiin, joita esimerkiksi eläinlääkärit ja eläimen omistaja voivat tehdä epäillessään valmisteen aiheuttamaa haittaa. Kaikki ilmoitukset tallennetaan viranomaisten ja myyntiluvan haltijoiden haittavaikutustietokantoihin. Haittavaikutusepäily kirjataan aina – riippumatta siitä, onko syy-yhteyttä lääkkeen käyttöön selvitetty tai vahvistettu. Valmisteyhteenvetoon päätynyt haittavaikutus ei siis automaattisesti tarkoita sitä, että lääke aiheutti haitan. MSD:n Paula Kinnunen heittää ilmoille havainnollistavan esimerkin: Jos koira sai punkkilääkkeen eilen ja sattuu tänään syömään vierasesineen ja joutumaan leikkaukseen, ajallinen yhteys on selvä, mutta johtuiko tämä punkkilääkkeestä? Jos koiran omistaja ilmoittaisi haittavaikutukseksi vierasesineen syömisen, kirjattaisiin asia haittavaikutustietokantaan. Kinnunen kuitenkin korostaa, että raportointi on aina paikallaan, jos on yhtään epäilyä siitä, että lääke on aiheuttanut jonkin oireen. Vain näin viranomaisten ja lääkeyritysten on mahdollista saada tietoonsa esimerkiksi harvinaisia haittoja vaikkapa tietyn kokoisilla koirilla tai tietyn muun lääkityksen yhteydessä. Kinnusen mukaan hyvin harvinaisia haittoja voi ilmetä vasta, kun lääkettä on käytetty kymmeniä–satoja tuhansia annoksia. Mitä enemmän lääkettä käytetään ja mitä pidempään lääkettä käytetään, sitä tarkemmaksi ja luotettavammaksi tieto muodostuu. Kinnunen muistuttaa myös, että haittaraporttien lukumäärä on todennäköisesti korkeampi lääkeaineilla, joita myydään paljon ja että eri lääkkeiden välillä on eroja haittojen yleisyydessä ja vakavuudessa. Kumpulainen puolestaan tuo esille, että tiettyä lääkettä koskevien ilmoitusten määrä vaihtelee eri ajankohtina kyseisen lääkkeen käytön yleisyyden, sen uutuuden, julkisuuden ym. seikkojen johdosta.
Haittavaikutusilmoitukset ovat siis eri asteisia epäilyjä lääkkeen aiheuttamasta haittavaikutuksesta. Kumpulainen kertoo, että usein ei ole mahdollista osoittaa selvää syy-yhteyttä haitan ja lääkinnän välillä. Hän sanoo myös, että haittavaikutusilmoitusten sisältämät tiedot vaihtelevat yksityiskohtaisuudeltaan, eikä kaikkia tapahtuman arviointiin vaikuttavia seikkoja aina ole tiedossa. Täysin aukotonta haittavaikutusseurantakaan ei siis ole. Kinnunen kertoo, että syy-yhteyttä eli kausaliteettia kyllä arvioidaan. Tässä kausaliteettiarviossa kallistutaan epäselvissä tapauksissa varovaisuusperiaatteen mukaan aina ”varmempaan” suuntaan. Haittavaikutuksia kuvaillaan siis ennemmin sanalla mahdollinen kuin epätodennäköinen.
Tämä kannattaa muistaa: On tärkeää tehdä haittavaikutusilmoitus (mistä tahansa lääkeaineesta), jos haittaa epäilee. Haittavaikutusilmoitus tehdään ensisijaisesti oman eläinlääkärin kautta. Haittavaikutuksen voi ilmoittaa myös itse. Ohjeet ilmoituksen tekemiseen löytyvät Fimean nettisivuilta. Haitan voi ilmoittaa myös suoraan lääkkeen myyntiluvan haltijalle. Tekemällä haittavaikutusilmoituksen tarvittaessa voi itse vaikuttaa siihen, että lääkeaineen turvallisuusprofiili täsmentyy. Vain näin saadaan katkaistua kauhukertomuksilta siivet ja voidaan hälventää tiettyjen lääkeaineiden käyttöön liittyvää huolta ja epäilyä.
Mitä asioita tulee ottaa huomioon, kun miettii, onko oma koira tarpeen lääkitä?
Myös oman koiran lääkitsemistarpeesta on syytä tehdä hyöty-riski-arvio. Apuna voi käyttää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Ulkoileeko alueella, jolla tunnetusti esiintyy paljon punkkeja? Ehtiikö ja jaksaako tehdä koiralle huolellisen punkkitarkastuksen joka päivä? Nuoret punkit eli nymfit ovat vain 1-2 mm läpimitaltaan, etenkin niitä on hankalaa havaita. Tuntuuko ajatus mahdollisesta punkkitaudin riskistä (eläimellä tai ihmisellä) pahemmalta kuin lääkkeen mahdollisesta haittavaikutuksesta? (Myös punkkitautien hoitamiseen käytetyillä lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia.) Asuuko kotona riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, joille punkkitauti voisi olla kohtalokas? Nukkuuko koira samassa sängyssä ihmisten kanssa? Mikä on koiran terveystila? Minkä ikäinen ja painoinen koira on?
Jos edellisten perusteella tuntuu siltä, että lääkeaine olisi hyvä vaihtoehto, voi seuraavien kysymysten avulla lähteä valitsemaan sopivaa valmistetta: Onko koiraa tarpeen pestä lääkityksen aikana tai käykö se uimassa? Onko taloudessa kissoja? Onko perheessä pieniä lapsia? Onko koiralla perussairauksia, jotka vaikuttavat maksan tai munuaisten toimintaan? Onko koira yleensä herkkäihoinen tai -vatsainen? Onko koira tiine tai imettääkö se? Miettimisen arvoinen aspekti on myös, minkälaiset ympäristövaikutukset valmisteella on. Ei ole kyse siitä, piittaako pörriäisistä henkilökohtaisesti vai ei, vaan yksi monista maailmaa uhkaavista ekokriiseistä on pölyttäjähyönteisten hälyttävä väheneminen. Maailman miljoonista koirista ne, jotka on loislääkitty, vievät turkeissaan ja ulosteissaan ympäristöön hyönteismyrkkyjä. Toki ei tiedetä, missä määrin haitalliset aineet päätyvät niistä pölyttäjien tai muiden tarpeellisten hyönteisten ulottuville ja että millainen vaikutus näillä määrillä todellisuudessa on. Euroopan lääkevirasto edellyttää ainoastaan tuotantoeläinten lääkkeistä ympäristöriskinarvion, eli tämä selittää, miksi tieto on puutteellista lemmikkieläinten lääkevalmisteiden osalta. Joka tapauksessa mieluummin kannattaa pelata varman päälle ja tehdä se vähä, millä itse pystyy vähentämään ympäristöön päätyvien myrkyllisten aineiden määrää.
Minkälaisia lääkevalmisteita on olemassa?
Ulkoloishäätövalmisteet voidaan jakaa antotavan perusteella kolmeen ryhmään: suun kautta nieltäviin tabletteihin, iholle levitettäviin liuoksiin sekä lääkepantoihin. Vaikutustapoja on kaksi erilaista: valmiste on joko tappava ja karkottava tai pelkästään tappava. Purutabletit ovat kaikki vaikutukseltaan pelkästään tappavia, valeluliuoksissa on molemmilla tavoilla vaikuttavia valmisteita ja lääkepannat taas ovat tappavia ja karkottavia. Tablettimuotoiset valmisteet ovat kaikki reseptilääkkeitä. Lääkepannat ovat reseptivapaita, kuten myös valtaosa valeluliuoksista. Uudemmat punkkilääkkeet ovat lakisääteisten syiden takia markkinoille tullessaan pääsääntöisesti reseptivalmisteita, joten reseptiluokituksesta ei voi varsinaisesti päätellä mitään lääkkeen tehosta tai turvallisuudesta.
Lääkemarkkinat: miten eri valmisteet vaikuttavat ja minkä valmisteen valitsisin?
Selvitin eläinlääkäreille vuosittain ilmestyvästä Pharmaca Phennica Veterinaria -kirjasta vuoden 2021 markkinoilla olevat ulkoloishäätövalmisteet. Rajasin tarkastelun yksinomaan ulkoloisten häätöön tarkoitettuihin valmisteisiin eli en käsittele valmisteita, jotka tehoavat myös sisäloisiin. Keskityn esittelemään valmisteiden niitä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat siihen, mikä lääke millekin yksilölle sopii. Lähestyin Biofarmin, Zoetiksen, MSD:n, Orion eläinlääkkeiden ja Vetcaren eläinlääkeasiantuntijoita sähköpostitse. Kaikkien yhtiöiden asiantuntijat olivat helposti tavoitettavissa ja vastasivat kyselyihini ystävällisesti ja nopeasti. Iso kiitos tästä! Erityiskiitoksen ansaitsevat MSD:llä työskentelevä asiantuntijaeläinlääkäri Paula Kinnunen ja Zoetiksen asiantuntijaeläinlääkäri Katja Sahlstedt.
Alla esiteltävät tuotteet on jaettu antotapansa mukaan kolmeen ryhmään: valeluliuoksiin, purutabletteihin ja lääkepantoihin. Ensin kerrotaan yleisesti ryhmän ominaisuuksista. Seuraavaksi esitellään valmisteet aakkosjärjestyksessä ja käydään lyhyesti läpi kunkin erityispiirteet. Sanamuodoissa ja -valinnoissa on mukailtu valmisteyhteenvetoja. (Tarkemmat tiedot kustakin tuotteesta löytää Fimean nettisivuilla olevan lääkehaun kautta. Lisäksi tiedot löytyvät pakkausselosteista eli jokaisesta lääkepakkauksesta.) Valmisteiden tietoihin on merkitty myös nykyinen myyntiluvan haltija sekä ensimmäisen myönnetyn myyntiluvan vuosiluku. Tiineille ja imettäville nartuille sekä siitosuroksille sopivissa valmisteissa maininta asiasta on alleviivattu. Kohtaan ”muuta erityistä” on nostettu esiin muita erityisiä huomionarvoisia asioita.
1) Valeluliuokset: a) topikaalisesti vaikuttavat ja b) systeemisesti vaikuttavat
Valeluliuoksissa on useita reseptivapaita tuotteita. Suurin osa valeluliuoksista ei imeydy koiran elimistöön vaan vaikuttaa iholla ja turkissa eli ne ovat topikaalisesti vaikuttavia. Osa näistä tappaa punkit niiden oltua tietyn ajan koiran turkissa tai iholla. Osa on tappavia sekä karkottavia eli tappavuuden lisäksi ne vähentävät turkkiin tai iholle ylipäätään päätyvien punkkien määrää. Tappavan ja karkottavan vaikutuksen yhdistelmä minimoi punkkivälitteisten tautien leviämisriskin koiraan. Tiivis oleskelu koiran lähellä (esimerkiksi nukkuminen vierekkäin) altistaa myös ihmisen hyvin pienelle määrälle vaikutusainetta, jos on käytetty topikaalisesti vaikuttavaa tuotetta. Topikaalisesti vaikuttavat valeluliuokset eivät jakaudu koiran kehon pinnalle aivan tasaisesti, vaan esimerkiksi vähäkarvaiseen tai -rasvaiseen ihokohtaan voi levittyä vain pieni lääkepitoisuus. Systeemisesti vaikuttavat valmisteet imeytyvät koiran verenkiertoon, ja ne vaikuttavat punkkeihin vasta näiden alettua imeä verta koirasta. Ne ovat siis ainoastaan tappavia, mutta toisaalta levittyvät kaikkialle tasaisesti. Sekä topikaalisesti että systeemisesti vaikuttavat valmisteet annostellaan koiran niskaan tai useampaan kohtaan selkää tehtyihin jakauksiin iholle. Kaikkiin valeluliuoksiin pätee, että niiden annostelukohtaan ei tule koskea ennen kuin alue on täysin kuiva. Erityisesti lasten tulee olla koskematta kuivuvaan annostelukohtaan. Valmisteesta riippuen kuivuminen vie 0,5–48 tuntia. Valmisteet voivat aiheuttaa tahroja pintoihin, jos eläin koskettaa niitä turkillaan, jossa on juuri annosteltua valmistetta. Säännöllinen kastuminen vaikuttaa topikaalisesti vaikuttavien valmisteiden tehoaikaa heikentäen. Topikaalisesti vaikuttavat valeluliuokset ovat myrkyllisiä vesieliöille. Lisäksi topikaalisesti vaikuttavalla valeluliuoksella käsitelty koira tappaa kaikkia turkkiinsa eksyviä niveljalkais- ja hyönteislajeja niitä valikoimatta, myös pölyttäjiä. Valeluliuosten joukossa on muutama kissoille myrkyllinen valmiste. Kaikkien valeluliuosten yleisimpiä haittavaikutuksia ovat paikallisreaktiot antokohdassa, esimerkiksi ihoärsytys ja karvanlähtö. Systeemisesti vaikuttavan paikallisvaleluliuoksen vaikutusta saa vähennettyä shampoopesulla kahden ensimmäisen vuorokauden aikana annostelusta. Topikaalisesti vaikuttavien valeluliuosten vaikutusta saa heikennettyä myöhemminkin shampoopesun avulla, sillä aine on ihossa ja karvoissa.
a) topikaalisesti vaikuttavat
Bayvantic vet, Orion eläinlääkkeet (myyntilupa Bayer Animal Health, alkaen 2004). Reseptivapaa. Vaikuttavat aineet imidaklopridi ja permetriini.
Tappava ja karkottava vaikutus. Ei saa käyttää alle seitsemän viikon ikäisillä pennuilla tai alle 1,5 kg:n painoisilla koirilla. Annostelun jälkeen tulee olla pesemättä koiraa pesuaineella kahteen viikkoon. Ennen annostelua koiran voi pestä. Kastuminen ei vähennä tehoa, mutta pitkät vedessä oleskeluajat voivat lyhentää tehoaikaa. Voidaan käyttää tiineillä ja imettävillä nartuilla. Valmiste on vaarallinen vesieliöille, eläintä ei saa päästää vesistöihin ennen kuin annostelusta on kulunut vähintään 48 tuntia. Permetriini on myrkyllistä myös mehiläisille. Erittäin myrkyllistä kissoille!
Muuta erityistä: Sisältää imidaklopiridia, joka on joissakin tutkimuksissa (esim. Gookin ym. 2015) yhdistetty riskitekijäksi mukoseelen puhkeamiseen. Orion eläinlääkkeiden eläinlääkäri Karoliina Laine vastasi asiasta kysyttäessä, että mukoseele ei ole tuotteen tunnettu haittavaikutus ja että tuotteella ei ole erityisvaroituksia shetlanninlammaskoirille.
Effipro, Biofarm (myyntilupa Virbac, 2011). Reseptivapaa. Vaikuttava aine fiproniili. Vaikutusaika kuukausi.
Tappava vaikutus, joka saavutetaan 48 tunnin kuluessa punkin jouduttua kosketuksiin fiproniilin kanssa. Ei saa käyttää alle kaksi kuukautta vanhoilla koiranpennuilla eikä alle 2 kg painavilla koirilla. Ei saa käyttää sairailla eläimillä (esim. systeemisairaudet tai kuumeiset eläimet) eikä sairaudesta toipuvilla. Koiran voi pestä ennen valmisteen antoa. Pesua ja veteen menoa vältettävä 48 tunnin ajan annostelun jälkeen. Minuutinkin mittainen uiminen/kastuminen viikoittain lyhentää valmisteen vaikutusaikaa. Fiproniili voi vaikuttaa haitallisesti vesieliöihin. Turvallisuutta tiineillä ja imettävillä nartuilla tai siitoseläimillä ei ole tutkittu.
Muuta erityistä: Ei kommentteja.
Exproline vet, Zoetis (Myyntilupa KRKA, 1995). Reseptivapaa. Vaikuttava aine fiproniili. Vaikutusaika kuukausi.
Tappava vaikutus, joka saavutetaan 48 tunnin kuluessa punkin jouduttua kosketuksiin fiproniilin kanssa. Ei saa käyttää alle kaksi kuukautta vanhoille pennuille eikä alle 2 kg painaville koirille. Ei saa käyttää sairaille tai huonokuntoisille eläimille. Koiraa ei tule kylvettää tai kastella kahteen vuorokauteen valmisteen annostelun jälkeen. Minuutinkin mittainen uiminen/kastuminen viikoittain lyhentää valmisteen vaikutusaikaa. Turvallisuutta tiineillä ja imettävillä nartuilla tai siitoseläimillä ei ole tutkittu. Valmiste voi vaikuttaa haitallisesti vesistöjen pieneliöihin. Koiraa ei saa päästää vesistöihin uimaan kahteen vuorokauteen käsittelyiden jälkeen.
Muuta erityistä: Ei kommentteja.
Exspot, MSD Animal Health (myyntilupa Intervet International B.V., 1995). Reseptivapaa. Vaikuttava aine permetriini. Vaikutusaika kuukausi.
Tappava ja karkottava. Ei saa antaa alle kaksiviikkoisille pennuille eikä alle viisi kiloa painaville koirille. Ei saa käyttää tiineillä nartuilla. Valmisteen teho voi laskea, jos koira pestään shampoolla ennen käsittelyä. Jos koira kastuu kokonaan heti valmisteen annostelun jälkeen, teho laskee. Paljon uivilla koirilla valmisteen vaikutusaika lyhenee. Valmiste on myrkyllistä vesieliöille sekä mehiläisille. Lääkittyä eläintä ei saa päästää uimaan tai kahlaamaan 24 tuntiin valmisteen annosta. Myrkyllistä kissoille!
Muuta erityistä: Ei kommentteja.
Frontline vet, Vetcare (myyntilupa Boehringer Ingelheim Animal Health Nordics A/S, 1997). Reseptivapaa. Vaikuttava aine fiproniili. Vaikutusaika kuukausi.
Tappava vaikutus, joka saavutetaan 48 tunnin kuluessa punkin jouduttua kosketuksiin fiproniilin kanssa. Ei saa käyttää alle kahden kuukauden ikäisillä koiranpennuilla. Sairaita tai sairaudesta toipuvia eläimiä ei saa hoitaa. Pesu allergiatestatulla tai pehmentävällä shampoolla ennen valmisteen annostelua ei heikennä sen tehoa. Koiraa ei pidä kylvettää kahteen vuorokauteen lääkkeen annostelun jälkeen. Shampoon käyttö heikentää vaikutusta. Valmistetta voidaan käyttää tiineillä ja imettävillä nartuilla.Voi vaikuttaa haitallisesti vedessä eläviin pieneliöihin.
Muuta erityistä: Tämä valmiste on tarkoitettu myös kissoille.
Vectra 3D, Vet Medic Animal Health Oy (myyntilupa Ceva Santé Animale, 2013). Reseptivapaa. Vaikuttavat aineet dinotefuraani, pyriproksifeeni ja permetriini. Vaikutusaika kuukausi.
Tappava ja karkottava vaikutus. Turvallisuutta ei ole tutkittu alle seitsemän viikon ikäisillä koiranpennuilla eikä alle 1,5 kg painoisilla koirilla. Valmiste säilyttää tehonsa vaikka hoidettu eläin kastuu valmisteen vaikutusaikana. Viikoittainen kastuminen kuukauden ajan, alkaen 48 tuntia annostelusta, mukaan lukien shampoopesu kahden viikon kuluttua annostelusta, eivät vaikuta valmisteen tehoon. Turvallisuutta tiineys- ja imetysaikana ei ole tutkittu. Dinotefuraani erittyy maitoon.Valmiste on vaarallista kaloille ja muille vesieliöille. Myrkyllistä kissoille!
Muuta erityistä: Koiran voi kastella/pestä sen vaikuttamatta valmisteen tehoon.
b) systeemisesti vaikuttavat
Bravecto Spot-on, MSD Animal Health (myyntilupa Intervet International B.V., 2016). Reseptilääke. Vaikuttava aine fluralaneeri. Vaikutusaika 12 viikkoa.
Tappava vaikutus, joka alkaa viimeistään 12 tunnin kuluessa siitä, kun puutiainen on purrut koiraa. Ei tule käyttää alle 8 viikon ikäisille koiranpennuille tai alle 2 kg painaville koirille. Koiraa ei saa pestä eikä sitä saa päästää uimaan kolmeen vuorokauteen lääkkeen annostelun jälkeen. Sen jälkeen ei ole tarpeen välttää pesemistä tai uimista. Voidaan käyttää siitoseläimillä sekä tiineillä ja imettävillä nartuilla.
Muuta erityistä: Antokohdan kuivumisaika 48 tuntia, eli pidempi kuin useilla muilla valmisteilla. Kuivumisajan jälkeen ei ole rajoituksia uimiselle tai pesemiselle. Euroopan lääkeviraston mukaan valmisteyhteenvedon mukaiseen käyttöön ei oleteta liittyvän ympäristöriskejä. Koska fluralaneeri on rekisteröity myös tuotantoeläinkäyttöön, sen ympäristöturvallisuuden kartoittamiseksi on tehty yksityiskohtaiset ympäristöriskiarvioinnit. Turvallinen kissatalouksiin.
2) Purutabletit
Kaikki purutabletit ovat reseptivalmisteita. Suun kautta annettavat lääkkeet vaikuttavat vasta kun punkki kiinnittyy ja alkaa imeä verta. On siis mahdollista, että punkin kantama taudinaiheuttaja siirtyy koiraan lääkkeestä huolimatta. Tämän riskin minimoimiseksi purutablettien kanssa käytetään joskus samaan aikaan toista punkkilääkettä. Omalta eläinlääkäriltä voi kysellä tällaisista vaihtoehdoista. Purutablettien kanssa ei tarvitse huolehtia pesemisen tai uimisen vaikutuksesta niiden tehoaikaan eikä ainetta voi siirtyä ihmiseen tai ympäristöön koiran turkin kautta. Purutabletit vaikuttavat yhtä tehokkaasti mihin tahansa kohtaan koiraa kiinnittyneisiin punkkeihin. Valmisteiden kestoajat vaihtelevat kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Purutablettien yleisimpiä haittavaikutuksia ovat ohimenevät ruuansulatuskanavaoireet. Purutabletin imeydyttyä koiran suolistosta sen vaikutusta ei enää saa poistettua.
Bravecto, MSD Animal Health (myyntilupa Intervet International B.V., 2014). Reseptilääke. Vaikuttava aine fluralaneeri. Vaikutusaika 12 viikkoa.
Tappava vaikutus. Tappaa puutiaisen lähes varmasti viimeistään 12 tunnin sisään sen kiinnittymisestä koko 12 viikon vaikutusaikansa ajan. Ei saa käyttää alle kahdeksan viikon ikäisillä koiranpennuilla tai alle 2 kg painavilla koirilla. Käytettävä varoen koirille, joilla on aiemmin todettu epilepsia. Voidaan käyttää siitoseläimillä sekä tiineillä ja imettävillä nartuilla.
Muuta erityistä: Pitkä vaikutusaika. Puutiaiset kuolevat kiinnittymisensä jälkeen nopeasti, joten punkkivälitteisten tautien siirtymisriski koiraan on pieni. Bravecto-purutablettia voi tutkitusti käyttää turvallisesti yhtä aikaa Scalibor-lääkepannan kanssa (Walther ym. 2014). Euroopan lääkeviraston mukaan valmisteyhteenvedon mukaiseen käyttöön ei oleteta liittyvän ympäristöriskejä. Koska fluralaneeri on rekisteröity myös tuotantoeläinkäyttöön, sen ympäristöturvallisuuden kartoittamiseksi on tehty yksityiskohtaiset ympäristöriskiarvioinnit. Turvallinen kissatalouksiin.
Credelio, Elanco Animal Health (myyntilupa Elanco GmbH, alkaen 2017). Reseptilääke. Vaikuttava aine lotilaneeri. Vaikutusaika kuukausi.
Tappava vaikutus. Vaikutus puutiaisiin alkaa 48 tunnin kuluessa niiden kiinnittymisestä. Turvallisuus tutkittu vain yli kahdeksanviikkoisilla sekä yli 1,3 kg painavilla koirilla. Turvallisuutta ei ole tutkittu siitoseläimillä tai tiineillä ja imettävillä nartuilla.
Muuta erityistä: Voi antaa pienillekin koirille (1,3 kg alkaen, useimmat muut valmisteet 2 kg alkaen). Erittyy pääasiassa sappeen, vähäisissä määrissä myös virtsaan. Mahdollisia haitallisia ympäristövaikutuksia voi tehokkaasti vähentää keräämällä koiran ulosteet talteen.
Nexgard, Vetcare (myyntilupa Boehringer Ingelheim Vetmedica GmbH, 2014). Reseptilääke. Vaikuttava aine afoksolaneeri. Vaikutusaika kuukausi.
Tappava vaikutus. Tappaa puutiaiset 48 tunnin kuluessa niiden kiinnittymisestä. Ei turvallisuustietoja alle 8-viikkoisten pentujen tai alle 2 kg painavien koirien osalta. Turvallisuutta ei ole tutkittu siitoseläimillä tai tiineillä tai imettävillä nartuilla.
Muuta erityistä: Afoksolaneeri metaboloituu koirassa hydrofiilisemmiksi yhdisteiksi. Metaboliitit ja kanta-aine erittyvät valtaosin sapen kautta, osa myös virtsateiden kautta. Koiran ulosteet keräämällä voi siis vähentää mahdollisia haitallisia vaikutuksia ympäristölle.
Simparica, Zoetis (myyntilupa Zoetis Belgiun SA, 2015). Reseptilääke. Vaikuttava aine sarolaneeri. Vaikutusaika kuukausi.
Tappava vaikutus. Vaikutus alkaa 12 tunnin kuluessa puutiaisen kiinnittymisestä. Ei turvallisuustietoja alle kahdeksan viikon ikäisten pentujen tai alle 1,3 kg painavien koirien osalta. Valmisteen turvallisuutta ei ole tutkittu siitoskoirilla eikä tiineillä ja imettävillä nartuilla.
Muuta erityistä: Tappaa puutiaiset 12 tunnin kuluessa niiden kiinnittymisestä, joten punkkivälitteisten tautien siirtymisriski koiraan on pieni. Vaikuttava aine eliminoituu pääosin erittymällä muuttumattomana sappeen ja sitä kautta ulosteeseen. Koiran ulosteet keräämällä voi siis tehokkaasti estää mahdollisia haitallisia ympäristövaikutuksia.
3) Lääkepannat
Markkinoilla on kaksi lääkepantaa, jotka molemmat ovat reseptivapaita. Pannat ovat tappavia ja karkottavia, eli ne minimoivat punkkitautien siirtymisen riskin koiraan. Pantojen hyvä puoli on, että ne on helppo poistaa käytöstä, jos haittavaikutuksia ilmenee. Pannat pystyy myös poistamaan helposti uimisen tai pesemisen ajaksi. Pannat tappavat kaikkia niveljalkais- ja hyönteislajeja, myös pölyttäjiä, niitä erottelematta. Lapsiperheissä tulee välttää lasten ja pannan kosketuksiin joutumista. Yleisimmät haittavaikutukset ovat paikallisia ihoreaktioita.
Scalibor vet, MSD Animal Health (myyntilupa Intervet International B.V., 2002). Reseptivapaa. Vaikuttava aine deltametriini, apuaineena titaanioksidi. Vaikutusaika 5-6 kuukautta.
Tappava ja karkottava. Ei saa käyttää alle seitsemän viikon ikäisille pennuille. Ei saa käyttää koirille, joilla on ihovaurioita. Lapset, etenkään alle 2-vuotiaat, eivät saa käsitellä pantaa tai olla pitkään kiinteässä kosketuksissa pantaa käyttävän koiran kanssa. Koiran uiminen tulisi estää ensimmäisen viiden päivän ajan pannan käytön aloittamisesta. Muuten uiminen ei vähennä pannan tehoa, mutta vaikuttava aine on haitallinen kaloille ja vesieliöille, joten panta on irrotettava uimisen ajaksi. Deltametriini on haitallista mehiläisille. Voidaan käyttää tiineyden ja imetyksen aikana. Ei saa käyttää kissoille!
Muuta erityistä: Pantaa ei saa käyttää alle seitsemän viikon ikäisille pennuille, mutta minimipainoa ei anneta. Paula Kinnunen MSD:ltä kommentoi, että ihon kuntoa pannan alla kannattaa ajoittain tarkkailla varsinkin uimarikoirilla. Scalibor-pantaa voi tutkitusti käyttää turvallisesti yhtä aikaa Bravecto-purutabletin kanssa (Walther ym. 2014).
Seresto vet, Orion eläinlääkkeet (myyntilupa Bayer Animal Health GmbH, 2012). Reseptivapaa. Vaikuttavat aineet imidaklopridi ja flumetriini. Vaikutusaika 7-8 kuukautta.
Tappava ja karkottava vaikutus. Ei saa käyttää alle seitsemän viikon ikäisillä koiranpennuilla. Soveltuu vain yli 8 kg painaville koirille. Pienet lapset eivät saa olla kosketuksissa pantaan. Pantaa käyttävä eläin ei saa nukkua omistajan vuoteessa, etenkään lapsen vuoteessa. Pitkäaikaista voimakasta altistusta vedelle ja liiallista shampoopesua on vältettävä, muuten vaikutuksen kesto saattaa lyhentyä. Koirilla ei ole selvitetty tuotteen turvallisuutta tiineyden ja imetyksen aikana, joten käyttöä ei suositella. Voi olla vaarallista kaloille tai muille vesieliöille.
Muuta erityistä: Seresto sisältää imidaklopridia, joka on joissan tutkimuksissa (Gookin ym. 2015) yhdistetty riskitekijäksi mukoseelen puhkeamiseen. Orion eläinlääkkeiden eläinlääkäri Karoliina Laine vastasi asaiasta kysyttäessä, että mukoseele ei ole tuotteen tunnettu haittavaikutus ja että tuotteella ei ole erityisvaroituksia shetlanninlammaskoirille.
Lopuksi
Kaikessa on riskinsä – tässä tapauksessa sekä lääkitsemisessä että lääkitsemättä jättämisessä. Ihmismieli on taipuvainen pelkäämään tuntematonta, ja sellaista lääkeaine usein edustaa. Lähtökohtaisesti lääkkeet ovat turvallisia käyttää ja vaikka haittavaikutuksia tulisi, ne ovat mitä todennäköisimmin ohimeneviä. Kannattaa rohkeasti uskaltautua kokeilemaan lääkevalmisteita, jos punkit ja niiden levittämät taudit stressaavat. Oman eläinlääkärin kanssa on hyvä ottaa punkkiasiat puheeksi ja tarvittaessa pyytää apua sopivan lääkevalmisteen valintaan. Päivittäinen huolellinen punkkitarkastus on korvaamaton keino suojautua, ja siitä kannattaa tehdä rutiini sekä itselle että koiralle. Ei aina pelätä pahinta vaan toivotaan parasta ja nautitaan kesästä!
Isot kiitokset vielä kaikille asiantuntijoille, joilta sain kommentteja juttua varten! Erityiskiitos Paula Kinnuselle, joka oikoluki tekstin, antoi kullanarvoisia kommentteja ja jakoi asiantuntemustaan käytettäväkseni.
Lähteet:
Bio Kill -käyttöturvallisuustiedote. Julkaistu 31.5.2015. https://docplayer.fi/70538060-Kayttoturvallisuustiedote.html. Viitattu 5.4.2021.
Cortinovis C and Caloni F. ”Household Food Items Toxic to Dogs and Cats”. Frontiers in Veterinary Science 2016;3:26.
Cuteri Vincenzo. ”Evaluation of activity against ticks and fleas on dogs and cats and humans of an electronic ultrasound emission device (battery-powered) called Zerobugs and Zerobugs plus (+)”. Laboratorio di Microbiologia Medica e Malattie Infettive Scuoladi Scienze Mediche Veterinarie Universit di Camerino 2016.
Gookin JL, Correa MT, Peters A, Malueg A, Mathews KG, Cullen J and Seile G. ”Association of Gallbladder Mucocele Histologic Diagnosis with Selected Drug Use in Dogs: A Matched Case-Control Study”. Journal of Veterinary Internal Medicine 2015 Nov-Dec; 29(6): 1464–1472.
Hytönen J, Lahdenne P, Oksi J, Pitkäranta A ja Vapalahti O, 2015: Kuka pelkää punkkia? Duodecim terveyskirjasto 21.9.2015. https://www.terveyskirjasto.fi/kpp00002. Viitattu 8.4.2021.
Insect Shield, 2021: What is Insect Shield. https://www.insectshield.com/pages/what-is-insect-shield. Viitattu 15.4.2021.
Kumpulainen, Jonna 2020: ”Eläinlääkkeiden haittavaikutukset 2019”. Artikkeli 2.10.2020. Sic!-lääketietolehti. https://sic.fimea.fi/arkisto/2020/3_2020/palstat-/elainlaakkeiden-haittavaikutukset-2019. Viitattu 1.4.2021.
Laaksonen M, Sajanti E, Sormunen JJ, Penttinen R, Hanninen J, Ruohomaki
K, Sääksjärvi I, Vesterinen EJ, Vuorinen I, Hytönen J and Klemola T. ”Crowdsourcing-based nationwide tick collection reveals the distribution of Ixodes ricinus and I. persulcatus and associated pathogens in Finland”. Emerging Microbes & Infections 2017; 6: e31.
Laaksonen M, Klemola T, Feuth E, Sormunen JJ, Puisto A, Mäkela S, Penttinen R, Ruohomaki K, Hanninen J, Sääksjärvi IE, Vuorinen I, Sprong H, Hytönen J and Vesterinen EJ. ”Tick-borne pathogens in Finland: Comparison of Ixodes ricinus and I. persulcatus in sympatric and parapatric areas”. Parasites & Vectors 2018; 11: 556.
Nalbantoglu, Minna 2018: ”Miten torjua punkit? Tarjolla on paljon vaihtoehtoja, mutta yhdestä eläinlääkäri varoittaa”. Helsingin Sanomat 15.5.2018. https://www.hs.fi/talous/art-2000005680235.html. Viitattu 15.4.2021.
Pérez Vera C, Kapiainen S, Junnikkala S, Aaltonen K, Spillmann T and Vapalahti O. ”Survey of selected tick-borne diseases in dogs in Finland”. Parasites & Vectors 2014 Jun 23;7:285.
Repeltec, 2020: Creating Safer Places. https://www.repeltechnology.com/. Viitattu 10.4.2021.
Sormunen JJ, Penttinen R, Klemola T, Hänninen J, Vuorinen I, Laaksonen M, Sääksjärvi IE, Ruohomäki K and Vesterinen EJ. 2016. ”Tick-borne bacterial pathogens in southwestern Finland”. Parasites & Vectors 2016, 9:168.
Sympaatti itsenäiset eläinklinikat: Punkkien torjunta. https://www.sympaatti.fi/artikkelit/punkkien-torjunta. Viitattu 20.3.2021.
Turunen, Milla 2019: ”Koirien punkkikarkotteiden tehoaineet ovat haitallisia vesieliöille ja pölyttäjille”. Artikkeli 18.9.2019. 360° Haaga-Helian toimittaja-koulutuksen verkkomedia. https://www.360journalismia.fi/koirien-punkkikarkotteiden-tehoaineet-ovat-haitallisia-vesielioille-ja-polyttajille/. Viitattu 3.4.2021
Turun yliopisto: Puutiaiset ja niiden levittämät taudit Suomessa. https://sites.utu.fi/puutiaiset/. Viitattu 23.3.2021.
Walther FM, Fisara P, Allan MJ, Roepke R, Nuernberger MC. ”Safety of the concurrent treatment of dogs with Bravecto™ (fluralaner) and Scalibor™ protectorband (deltamethrin)”. Parasites & Vectors 2014, 7:105.
Wengenmayer C, Williams H, Zschiesche E, Moritz A, Langenstein J, Roepke R and Heckeroth A. ”The speed of kill of fluralaner (BravectoTM) against Ixodes ricinus ticks on dogs”. Parasites & Vectors 2014, 7:525.
Jutussa mainittujen eläinlääkkeiden valmisteyhteenvedot
Aino Patjas
